Konserttimatka Italiaan kesällä 2008

Aamulla 26.6 kaikilla lauruslaisilla oli mukavan aikainen herätys, kun kokoontuminen lentokentällä oli jo 6.15, mutta kyllä kannatti herätä. Nyt lähdettäisiin Italiaan laulamaan! Kaikki näyttivät ihan pirteiltä ja innostuneen näköisiltä kentällä, ja tarkastukset menivät hyvin. Lento Saksan Müncheniin kesti n. 2 tuntia, mikä meni aika nopeasti. Saksan terminaalissa kaikki laukut eivät tulleetkaan perille, vaan epäonnisen Kristan matkalaukku oli jäänyt Suomeen ja asiaa jouduttiin siinä hetken selvittelemään tuloksetta. Ulkona meitä odotti hirveän kuuma mutta pilvinen sää ja ilmaakin kuumempi bussikuski Thomas, joka piti meistä huolta koko matkan ajan. Sitten istuttiinkin monta tuntia bussissa. Alkumatka tuntui hitaalta, mutta kun vuoria alkoi näkyä maisemissa, koko bussi valpastui ja salamavalot alkoivat räiskyä ja melutaso bussin sisällä kasvaa maisemien aina kaunistuessa. Jossain vaiheessa matkaa alkoi takapenkiltä kuulua laulua, ja hetken päästä bussi raikui ohjelmistostamme. Siinä vierähti aika nopeasti, kun laulettiin läpi koko ohjelmisto Reginoineen kaikkineen - ja hauskaa oli!! Vihdoin pitkän, Saksan ja Itävallan läpi kulkevan matkan jälkeen saavuimme hotelliin, joka oli aivan eri tasoa kuin Belgian jääpala-bungalowit. Saimme avaimet huoneisiimme, joista paljastui suuria (ja myös pienempiä!), kaikilla mukavuuksilla (kuten kokolattiamatolla, höyhentäkeillä ja –tyynyillä) varusteltuja sviittejä. Reilun vapaa-ajan jälkeen kokoonnuimme syömään hotellin ravintolaan, jossa ylellinen pöytiintarjoilu ja neljän ruokalajin gourmé-ateriat tulivatkin tutuiksi myös myöhemmin matkan aikana. Täyteen ahdettuina saimme loppuillan viettää miten halusimme, vaikkapa uimalla (hotellissa oli hieno allasosasto yms.), koska konsertit alkaisivat vasta seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna 27.6 kokoonnuimme taas aulaan odottelemaan aamupalaa (tai Heidiä?) ja puheenaiheeksi nousi edellisyön kova ukkonen, joka ei onneksi ollut häirinnyt monien yöunia. Ensimmäinen konserttimme olikin heti aamupalan ja lyhyiden harjoituksien jälkeen Mahler Hallissa, jossa esiinnyimme heti upean puolalaisen poikakuoron jälkeen. Saatuamme kovat aplodit, jäimme vielä kuuntelemaan konsertin loppuun. Tämän jälkeen ajoimme bussilla henkeäsalpaavaa reittiä pitkin korkealle vuoristoon ja sieltä erääseen kylään. Siellä saimme shoppailla (harmi vaan, kun sattuikin sopivasti olemaan siesta ja siksi kaikki paikat suljettuina) ja syödä. Iltapäivällä konsertoimme pienessä St. Michel Churchissa, San Candidossa, jossa esiinnyimme kahden muun kuoron kanssa. Lauruksen vuoro oli viimeisenä, ja raikuvien aplodien jälkeen yleisö vaati vielä encorén. Kyllä sen jälkeen hymyilytti! Ennen illallista ilahdutimme hotellin henkilökuntaa ja vieraita pienimuotoisella konsertilla, jonka pidimme ulkona hotellin pihalla. Ihmiset kerääntyivät parvekkeilleen katsomaan ja muutamat lauloivatkin mukana, kun lauloimme melkein hitiksi muodostuneen Ma come bali bela bimban. Illallisen jälkeen lähdimme viettämään Tyrolilaista iltaa, jossa kuorot tapasivat ja kuuntelivat toistensa lauluesityksiä. Heidi päästi meidät tunniksi katselemaan ympärillemme, ja kun lähdön aika koitti, ja Laurus kun oli kyseessä, niin päätimme sitten lähteä mieleenpainuvasti pois. Kun vähän viileäkin oli tullut, niin mikä parempaa kuin tanssia letkajenkkaa aina bussille saakka. Jotkut huvittuneet silminnäkijät seurasivat meitä ja ottivat kuviakin. Taisimme varastaa show’n!

Lauantaiaamuna 28.6 aamiaisella odotti ilouutinen: Krista oli vihdoin saanut kauan odotetun matkalaukkunsa hotellille! Vapaa-aikaa oli heti aamiaisen ja harjoituksen jälkeen. Kun sen oli mielensä mukaan kuluttanut, aloitimme matkan kohti päivän ensimmäistä konserttia, joka pidettiin korkealla sijaitsevan, vanhan Monguelfo Castlen pihalla. Kiipesimme todella jyrkkää mäkeä pitkin kovassa helteessä aina ylös asti, missä jo muita esiintyjiä oli paikalla. Näistä italialaisista ”casanovista” alettiin sitten etsiä ”sitä komeinta”, kunnes esitykset alkoivat. Kuumasta porotuksesta huolimatta ulkoilmakonsertti oli virkistävää vaihtelua. Yeisöön ei kuumuus ainakaan vaikuttanut, vaan viimeistään railakkaan el Hambon jälkeen kaikki heräsivät ja yhtyivät bravo! ja bellissimo! –huutoihin. Konsertin jälkeen saimme olla hetken kaupungissa, mutta taaskin kaikki kaupat, lukuun ottamatta paria ruokakauppaa, olivat kiinni siestan takia. Seuraavaksi menimme harjoittelemaan Sala Resch –nimiseen konserttitaloon, jossa olisi suurin ja viimeinen konserttimme. Sieltä kiiruhdimme suoraan alkavaan kuorojen paraatiin, jonne saapuessamme saimme suuret aplodit virolaisilta naapureiltamme, joilla sattui olemaan paikka juuri edellämme. Odotellessamme lauloimme kappaleen Mu süda, josta virolaiset olivat aivan haltioituneita ja alkoivat laulaa mukana. Lauloimme myös ennen paraatin lähtöä erilaisia ohjelmistossamme olevia suomalaisia kappaleita. Niin tekivät kaikki muutkin omalla kielellään. Kun paraati sitten lähti, tuntui aika hienolta olla ainoa suomalainen kuoro edustamassa siellä ja vilkuttelemassa kaikille ihmisille, jotka taputtivat ja huutelivat italiaksi tervehdyksiä. Paraati kulki suurelle aukiolle, jossa jonkin ajan kuluttua etukäteen saamamme yhteislaulut kajahtivatkin mahtavasti. Paraatin jälkeen menimme syömään illallista, jolloin Krista antoi Heidille kiitokseksi jodlaavan majavan ja Henkalle ja Sarille hienot kynät. Tämän jälkeen lähdimme bussilla kohti viimeistä konserttiamme, joka alkaisi yhdeksältä. Sala Reschissä esiintyi meidän lisäksemme kolme muuta kuoroa. Meidän vuoromme oli toisena, ja vaikka takahuoneessa odotellessamme olikin paikoin varsin riehakas tunnelma, pystyimme keskittymään esitykseen - ja loistavasti se menikin. Oman osuutemme jälkeen jäimme vielä hetkeksi kuuntelemaan (ja kuvaamaan) upeaa ja viihdyttävää italialaista mieskuoroa, jonka vuoro oli heti jälkeemme. Jouduimme valitettavasti lähtemään kesken kaiken takaisin hotellillemme, koska seuraavana päivänä odottaisi aikainen nousu ja matka takaisin Suomeen. Sunnuntaina 29.6 herätys olikin aikaisin, ja pakkailuiden lomassa oli viimeinen aamiainen ihanassa hotellissamme. Aiempien suunnitelmien vastaisesti jouduimme jättämään jäähyväisjuhlan, jonne meidät oli kutsuttu esiintymään, väliin. Näin saimme enemmän aikaa eikä ruuhkistakaan ollut vaaraa. Matka Müncheniin sujui taas rattoisasti torkkuessa ja lauleskellessa ja lopulta olimmekin sitten perillä. Thomasille annoimme muistoksi ja kiitokseksi Lauruksen CD:n ja suuret aplodit. Myös Heidi, Sari ja Henkka ansaitsivat raikuvat aplodit mahdollistaessaan tämän hienon ja unohtumattoman matkan. Lentokentällä saimme shoppailla jonkin aikaa, kunnes oli aika jättää Italian tomut jälkeemme ja astua lentokoneeseen. Suomessa saimme iloksemme todeta, että aurinko paistoi ja ettei Kristan eikä kenenkään muunkaan matkalaukku ollut jäänyt Italiaan.

Suuri kiitos ja kumarrus koko porukalle: meille lauruslaisille, jotka varmasti lauloimme itsemme Italiassa kaikkien mieliin ja sydämiin, sekä Heidille, Henkalle, Sarille ja Markulle huolenpidosta ja kaikesta järjestelyistä ja muista tehtävistä. Ilman teitä kaikkia matka ei olisi ollut näin onnistunut eikä edes mahdollinen. Kiitos! Bravissimo, ma come bali bela bimba!!!

Innolla seuraavaa matkaa odottaen: Kaisa ja Hanna